Ossi Heinänen – Hoas kasvoi kuuntelemaan opiskelijoita

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Ossi Heinänen tunsi HYYn pääsihteerinä erilaisen Hoasin kuin kymmenen vuotta myöhemmin säätiön hallituksen puheenjohtaja. Hoas oli oppinut kuuntelemaan opiskelijoita.

Plan International Suomen pääsihteerinä toimiva Ossi Heinänen oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYYn hallituksessa vuonna 1998 ja pääsihteerinä 1999 – 2002. Tuona aikana hän ei tuntenut, että Hoas oli samalla puolella pöytää opiskelijoiden kanssa.

– Muistan turhautumisen HYYn hallituksessa ja pääsihteerinä, kun Hoas ei hakenut enemmän tontteja. Ihmettelimme miksi säätiö ei rakenna enemmän asuntoja, joista oli huutava pula. HYY järjesti tuolloin jopa hätämajoitusta opiskelijoille, joilla ei ollut asuntoa, koska Hoas ei pystynyt vastaamaan tarpeeseen, muistelee Heinänen, mutta antaa toki hieman ymmärrystäkin säätiön toiminnalle.

– Kyllä me tajusimme, että tonttien saaminen oli myös kaupungista kiinni, mutta meidän mielestämme Hoasin olisi pitänyt tehdä enemmän töitä tontinhakuun. Ei meitä lohduttanut tarjotut saunaillat viinoineen, kun koimme, ettei meitä oikeasti kuunneltu.

Tilanne oli aivan toinen jo silloin, kun Heinäsestä tuli Hyyn mandaatilla säätiön hallituksen puheenjohtaja vuosiksi 2010 – 2015.

– Kun aloitin hallituksessa, Hoas jo keskusteli opiskelijoiden kanssa. Heikki Valkjärvi vakiinnutti hyvin säätiön toiminnan ja Matti Tarhio sai Hoasin liitoon. Erityisesti Matilla oli taito keskustella opiskelijoiden kanssa, kehuu Heinänen, joka pitää puheenjohtajakautensa kovimpana haasteena, mutta myös tärkeimpänä saavutuksena onnistunutta toimitusjohtajavaihdosta keväällä 2014.

– Teimme Leena Pihlajamäen ja rekrytointifirman kanssa toimitusjohtajaehdokkaiden haastattelut. Matti Tarhio oli selkeästi erilainen hakija, ylivoimaisen innovatiivinen. Toimitusjohtajan vaihdos on aina haaste ja iso muutos organisaatiolle, olen tyytyväinen, että onnistuimme siinä.

Heinänen koki saavansa säätiön puheenjohtajuudesta hyötyä myös uuteen työhönsä Plan International Suomen pääsihteerinä. Myös Plan toimii säätiönä.

– Heikki oli minulle tärkeä sparrauskumppani säätiön toimintakuvioissa. Toisaalta ehkä Matille oli puolestaan etua siitä, että minulla oli jo kokemusta säätiössä työskentelystä, pohtii Heinänen.

Heinäsen puheenjohtajakauteen sijoittui myös keskustelunavaus säätiön valtuuskunnan lakkauttamisesta. Valtuuskuntaan kuuluivat kaikki säätiön jäsenenä olevat ylioppilas- ja oppilaskunnat, ja sen perustamisajatuksena oli aikoinaan ollut jäsenien sitouttaminen säätiön toimintaan. Päätösvaltaa valtuuskunta käytti sääntöjen mukaan vain hallituksen valitsemisessa.

– Opiskelijoiden odotukset vaikutusmahdollisuuksista ja valtuuskunnan todellinen päätösvalta eivät kohdanneet. Ymmärsin hyvin rivijäsenten pettymyksen siihen, että heillä oli vain vähän vaikutusmahdollisuuksia, ja kokivat valtuuskunnan pelkäksi kumileimasimeksi. Kannatin tuolloin valtuuskunnan lakkauttamista ja opiskelijoiden äänen kuulumista säätiön toiminnassa jollain toisella tavalla, kertoo Heinänen, joka oli mukana valtuuskunnan kokouksissa ja joutui perustelemaan valtuuskunnan vähäistä päätösvaltaa hallinnollisiin sääntöihin vedoten. Valtuuskunta lakkautettiin lopulta vuonna 2021.

Opiskelijoiden äänen kuuluminen toisella tavalla oli alkanut jo vuonna 2010 käynnistyneen Hoas-laboratorion myötä. Puolitoistavuotinen tutkimus- ja kokeiluprojekti etsi yhdessä opiskelijoiden kanssa uusia käytäntöjä vastuullisempaan, yhteisöllisempään ja onnellisempaan asumiseen.

Tavoitteena oli synnyttää uusia käytäntöjä, tuotteita ja palveluita, jotka parantavat vuokra-asumisen energiatehokkuutta ja viihtyvyyttä etenkin opiskelija-asumisessa. Tulosten näkyminen toki kesti, koska rakentamisen prosessit tontinhausta suunnittelun kautta rakentamiseen ovat pitkiä. Ensimmäinen uuden mallin yhteisökohde valmistui Jätkäsaareen vuonna 2016.

– Se oli mielenkiintoinen hanke, johon liittyi uudenlaisia asioita yhteisöllisyydestä, miten taloihin saadaan viihtyisyyttä ja opiskelijoille tärkeitä juttuja. Tavoittelimme myös hyviä tontteja, koska opiskelijoille on tärkeää, että asunto on hyvien liikenneyhteyksien päässä. Samasta syystä käynnistimme keskustelut myös kohteista luopumisesta muun muassa Vantaan Kulomäestä ja Koivukylästä, kertoo Heinänen.

Suhteet kaupunkeihin, Helsinkiin, Espooseen ja Vantaaseen ovat kautta aikain olleet tärkeässä roolissa säätiön toiminnan onnistumisessa, niin myös Heinäsen puheenjohtajakaudella.

– Suhteet kaupunkeihin olivat kaiken a ja o, minkä ansiosta Hoas saikin huipputontteja. Hoasille oli apua myös siitä, että monet kaupunkien merkittävät päättäjät, kuten Espoon Jukka Mäkelä ja Markku Markkula sekä Helsingin Minerva Krohn ja Johanna Sumuvuori olivat istuneet myös säätiön hallituksessa eli tunsivat asiamme. Vain Vantaalta oli vaikeampi löytää edustajia hallitukseen ehkä siitä syystä, ettei kaupungissa ole ollut niin paljon korkeakouluja. Mutta kyllä sieltäkin hallitukseen saatiin muun muassa Antti Lindtman, Hanna Kuntsi ja Markku J. Jääskeläinen, kertoo Heinänen.

Heinänen opiskeli itse Helsingissä valtiotieteellisessä 90-luvulla. Hoasin asunnossa hän ei ole koskaan asunut, vaan vuokralla ensin Espoon Westendissä ja sitten kommuunikodissa Töölössä opiskelukavereiden kanssa.

– Monet naurut on saanut kuulla asumisesta Westendissä opiskeluaikana, mutta kyllä minä ihan tavallisessa yksiössä asuin vuokralla. Kommuuniasuminen sen jälkeen oli tosi kivaa, kun oli läheiset ystävät asuinkumppaneina. Meitä oli viisi kaverusta ja pidimme valtavasti bileitä, muistelee Heinänen hymyssä suin.

– Töölön asunto oli sikälikin hyvä, että sieltä pystyi kävelemään tai pyöräilemään joka paikkaan, ja juhlistakin pääsi aina kävellen kotiin. Elämä oli silloin keskustassa ylioppilastalolla tai ravintoloissa.

Omat opiskelija-asumisen kokemukset taustalla vaikuttanevat myös siihen, että Heinänen haluaisi opiskelija-asumisen sijoittuvan jatkossakin hyville paikoille kaupungissa.

– Opiskelija-asuntoja pitää tehdä riittävästi, mutta totta kai tarkkaan miettien kohteiden sijaintia, ettei tule tyhjäkäyttöä. Sitä tasapainoilua jouduimme tekemään minunkin puheenjohtajakaudellani. Tulevaisuudessa on tärkeää ottaa asuntotuotannossa huomioon myös ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät asiat. Myös asuntotuotannon monimuotoisuutta korostaisin, listaa Heinänen ja painottaa vielä Hoas-laboratorion kaltaista asumisen edelläkävijyyttä.

– Hoasissa pystytään kokeilemaan rohkeasti uusia innovaatioita, joita kukaan ei ole miettinyt ja toteuttanut. Se on mielestäni myös säätiön yhteiskunnallinen tehtävä eli miettiä asumiseen liittyviä asioita kehittäen etulinjassa. Sen taidon säätiö oppi Hoas-laboratorion myötä, toteaa Heinänen.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot