Timo Jaatinen – Katsomalla eteenpäin on aina pärjätty

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Valtiosihteeri Timo Jaatinen on asukkaana toisen polven hoaslainen, ja sittemmin säätiön hallituksen pitkäaikainen jäsen ja puheenjohtaja. Hoasin etuna Jaatisen mielestä on aina ollut kyky katsoa pitkälle tulevaisuuteen.

Kun ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkäsen ja työministeri Satosen valtiosihteeri Timo Jaatinen oli ekaluokkalainen, hän asui vanhempiensa kanssa Hoasin talossa Koivukylässä. Kun hän itse opiskeli valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä 80-luvun lopulla, soluasunto löytyi Hoasilta Länsi-Pasilasta.

Jaatisen tie Hoasin hallintoon puolestaan kulki HYYn toiminnan kautta. Vuonna 1995 hänestä tuli hallituksen jäsen ja vuonna 2006 hallituksen puheenjohtaja aina vuoteen 2010 saakka.

– Kun hallitustaipaleeni Hoasissa alkoi, elettiin isoa vapautumisen aikaa. Rautaesirippu oli murtunut, markkinataloustuulet puhalsivat, Suomi hakeutui Eurooppaan ja Nokia-Suomi alkoi kehittymään. Säätiökin alkoi muuttua asuntopoliittisesta apparaatista yritysmäisesti johdetuksi toimijaksi, joka otti yhä enemmän huomioon asiakaslähtöisyyden ja digitaalisuuden. Kiinteistöhallintoyhtiö muuttui palveluyhtiöksi, summaa Jaatinen.

Muutosta Jaatinen konkretisoi omalla kokemuksellaan.

– Kun itse hain Hoasilta asuntoa, jonotin Pasilan kuumassa toimistossa pääsyä täyttämään paperisen hakemuksen ja jonosijoitusta pystyi tiedustelemaan vain puhelimitse. Vuonna 2010 kaikki oli digitalisoitu ja opiskelijan tarpeet olivat strategian keskiössä, kertoo Jaatinen.

90-luvun lopulla Jaatinen oli poliittisesti aktiivinen ollen töissä Kokoomuksella ja toimien ministerin avustajana eri ministeriöissä. Luottamustehtäviä hän hoiti muun muassa Helsingissä kiinteistölautakunnan jäsenenä. Sittemmin hänen tiensä vei yritysmaailmaan, ensin panimoteollisuuteen ja sitten metsäteollisuuden palvelukseen.

– Hoasin hallituksen jäsenyys oli nuorelle ihmiselle hyvää oppia yritysmäisestä toiminnasta. Hallituksessa oli mukana myös paljon kuntapäättäjiä pääkaupunkiseudulta, mikä antoi hyvät verkostoitumismahdollisuudet. Siellä syntyi pitkäaikaisia ystävyyksiä ja tuttavuuksia, joita on ollut mukava ylläpitää muun muassa Hoasin kunniapuheenjohtajien tapaamisissa, kertoo Jaatinen ja muistelee, kuinka HYYn vahva vaikuttaja, talous- ja sittemmin toimitusjohtaja Tapio Kiiskinen opasti nuoria hallituksen jäseniä aikoinaan taipaleelle.

– Hoasin taustayhteistöissä aina välillä kupli poliittisesti, ja Kiiskinen näki HYYn roolin tärkeänä tasapainoittavana tekijänä. Hän evästi meitä nuorempia, että Hoas ja YTHS ovat niin tärkeitä opiskelijan elämän perustekijöitä, että niiden kustannuksella ei pidä tehdä pikkunäppärää opiskelijapolitiikkaa.

Jaatinen muisteleekin hallitustaivaltaan mieluisana, hyvähenkisenä matkana.

Jaatinen kiteyttää hallitusaikansa suurimmat asiakysymykset neljään tekijään: asiakaslähtöisyys, laatukysymykset, viihtyisyyden lisääminen ja kiinteistökannan jalostaminen. Puheenjohtajakauteen sisältyi myös finanssikriisi, joka koetteli koko yhteiskuntaa. Asuntosektorikin kipuili kriisin kourissa.

– Finanssikriisi ei kauheasti koetellut Hoasia, koska 2000-luvun alun nousukaudella oltiin riittävän varovaisia. Tuolloin koettiin, ettei kannata mennä mukaan talousbuumiin, vaan satsata mieluummin laatuun kuin määrään eli rakentaa valitun linjan mukaan asuntoja vain hyville paikoille. Tuolloin keskityttiin myös peruskorjaamaan 70-luvun asuntokantaa. Kun taloustilanne muuttui matalasuhdanteeksi, uudistuotantokin tuli taas kannattavammaksi, kertoo Jaatinen.

Toki säätiö otti tarvittaessa myös riskejä, kuten Espoon Matinlahden ison kehityshankkeen kohdalla. Matinlahteen, merenrannan läheisyyteen valmistui vuonna 2005 yhteensä 214 asuntoa seitsemään taloon. Sen lisäksi Hoas sai aikaan alueelle asemakaavamuutoksen, joka toi lisää rakennusoikeutta. Hoas myi rakentamatta jääneen osan sekä vanhan, kunnostetun Säästöpankkiopiston rakennuksen. Aikaisemmin rakennetut opiskelija-asunnot jäivät Hoasin omistukseen.

– Se oli hieno suoritus Hoasilta samoin kuin se, että ymmärrettiin alkaa jalostamaan kiinteistökantaa eli myymään taloja, joiden asuntoihin ei ollut kysyntää. Aina voi pohtia olisiko kiinteistökannan jalostaminen pitänyt aloittaa jo aiemminkin, mutta talojen myyminen oli vielä tuolloin kovin sensitiivinen asia. Eikä sillä olisi pitkän aikavälin tarkastelussa ollut niin suurta merkitystä, vaikka asiaa olisi jo aiemmin kiritetty, pohtii Jaatinen ja antaa kiitosta säätiön toimitusjohtajille.

– Hoasin toimiva johto on hyvin osannut aina kulloisenakin aikana toimia olosuhteiden vaatimalla tavalla.

Opiskelija-asumiseen suhtauduttiin kunnissa 2000-luvulla Jaatisen mielestä hyvin, Espoossa käytännönläheisesti ja Vantaalla lämpimän tervetulleesti. Helsingissä tarvittiin vähän enemmän edunvalvontatyötä, mutta sieltäkin alettiin lopulta saamaan tontteja erinomaisilta paikoilta, kuten Arabianrannasta ja Jätkäsaaresta. Hyvien kuntasuhteiden ylläpito on Jaatisen mielestä edelleen erittäin tärkeää, samoin kuin hyvät suhteet valtiovaltaan ja taustayhteisöihin.

– Yhä edelleen lienee tärkeää myös se, että jatkuvasti muuttuvassa maailmassa pystytään vastaamaan opiskelijoiden muuttuviin asumistarpeisiin. Hoasin täytyy pysyä houkuttelevana vaihtoehtona markkinoilla, joilta löytyy monia muitakin asunnon tarjoajia. Sijainti, sijainti, sijainti korostuu varmasti jatkossakin opiskelija-asuntojen markkinoilla, pohtii Jaatinen ja korostaa edelläkävijyyden merkitystä.

– Olemalla edelläkävijä, ei tarvitse pelätä haastajia. Hoas ei selvästikään ole jäänyt paikoilleen, vaan katsonut aina eteenpäin kehittämällä palvelutuotantoa ja toteuttamalla rakentamisen pilottihankkeita kuten puurakentamisen osalla. Katsomalla eteenpäin on ennenkin pärjätty, kannustaa Jaatinen.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot